Voiko vitutukseen kuolla?

Empiirinen tutkimus vitutukseen kuolemisen mahdollisuudesta.

Onko mahdollista kuolla äärimmäiseen vitutukseen, jonka aiheuttaa elämä itsessään, työ, ihmiset, ex, sukulaiset tai vain omaitse...?

Kun tarpeeksi useasti hakkaa päätä seinään exänsä takia, eikö ihminen jo opi? Se kun joka kerta sattuu yhtä paljon. Tai itse asiassa ei satu, joka ainoalla lisä-kerralla se sattuu yhä enemmän ja enemmän. Entinenkään kuhmu päässä ei ole parantunut ja sen iskeminen seinään uudelleen sattuu. Lisätään siihen vielä häpeä ja soppa on valmis. Valmiimpi kuin Jyrki Sukulan sopat.

Olen oman itseni suhteen kriittinen ja vihaan itseäni. Vihaan kyllä exäänikin. Miksi kuitenkin haluan uskoa hänen muuttuneen? Miksi haluan uskoa, että hän voisi yhtäkkiä tajuta lapsensa, oman lapsensa, arvon? Olenko minä tyhmä vai mitä? Vai onko tämä jokin itsekidutuksen uusi muoto? Viiltelyn vastine? Ehkä. En tiedä.

En myöskään ymmärrä miten isä voi olla tapaamatta lastaan. Se ei mahdu minun päähäni. Miten oman lapsensa voi "unohtaa" kuukausiksi ja pitää hänen tapaamistaan vain välttämättömänä pahana? Oma lapsi = kuluerä?

Haluan vilpittömästi, että exäni muuttuisi. Haluaisin, että hän tajuaisi & ymmärtäisi ainoan poikansa mittaamattoman arvon. Kuinka suloinen tuo "keskikokoinen" poika jo on. Suloinen & mahdoton. Kaikkea ja lisääkin vielä. Sitä ihanaa, mitä vain lapsi voi tuoda elämään kaikkina ikävuosina ei saa koskaan takaisin. Toki on väsyttävää olla yksinhuoltaja, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. Vilpitön rakkaus puolin ja toisin... se on jotain mitä rahalla ei saa.

Kaikista ongelmistani huolimatta on joku, joka saa minut aina havahtumaan tähän maailmaan. Tajuamaan rakkautta ja näkemään rakkauden.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen "Voiko vitutukseen kuolla?" Kyllä voi. Kun tarpeeksi vituttaa, tod.näk. verisuoni pamahtaa päästä ;)