Kuinkahan monta kertaa olen oksentanut elämäni aikani? FB:n mukaisesti voisin todeta:
"Se tunne, kun oksentaa..."
Oikeasti, se tuntuu hyvälle. Puhdistuu. Oksentaminen puhdistaa. Se tunne on hyvä. Ainoastaan hyvä. Ainoa mikä täytyy muistaa (jokainen oikea oksentaja tietää tämän kaiken) on xylitol-purukumi oksentamisen jälkeen. Ei missään tapauksessa pidä pestä hampaita. Iso virhe, jos niin menet tekemään :D
Luoja, että oksentaminen antaa voimia!
tiistai 28. kesäkuuta 2011
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Yksinhuoltajuuden Stigma
Tämä on minun blogini ja saan kirjoittaa niin kiukkuisesti kuin haluan.
Mikä VITTU siinä on, että yksinhuoltajia pidetään säännönmukaisesti huonompina, epäonnistuneina luusereina kuin muita ihmisiä? Me yksihuoltajat olemme vapaata riistaa. Meille voi nauraa, arvostella ja meitä voi riistää. Me olemme epäonnistuneita elämässämme.
Meitä voi ja saa arvostella sekä pilkata radiossa (vrt. Jone ja aamupojat, RadioRock). Meille nauretaan ja meitä pidetään tyhminä.
Ketään ei oikeastaan kiinnosta miksi me olemme yksinhuoltajia. Meidän kiireiset aamut, penninvenytys, lapsen korvatulehduskierteet ja väsymys... se ei kiinnosta. Mutta meidän vapaa(t) viikonloppu ehkä kerran, pari vuodessa, saa naapurit innostumaan. Se nostattaa "tietävän" hymyn naapurin iskän kasvoille; "Kas, naapurin yyhoo lähtee baanalle."
Tiesitkö, minä en ole sen huonompi ihminen kuin sinäkään!? Minä elän lapseni kanssa kaksin, mutta se ei tee minusta epäonnistujaa!
Tiesitkö, että minä teen kaiken itse; vaihdan lamput, avaan tukkeutuneen viemärin, maksan laskut!?
Mikä minun elämässäni tekee siitä julkista riistaa?
Mikä VITTU siinä on, että yksinhuoltajia pidetään säännönmukaisesti huonompina, epäonnistuneina luusereina kuin muita ihmisiä? Me yksihuoltajat olemme vapaata riistaa. Meille voi nauraa, arvostella ja meitä voi riistää. Me olemme epäonnistuneita elämässämme.
Meitä voi ja saa arvostella sekä pilkata radiossa (vrt. Jone ja aamupojat, RadioRock). Meille nauretaan ja meitä pidetään tyhminä.
Ketään ei oikeastaan kiinnosta miksi me olemme yksinhuoltajia. Meidän kiireiset aamut, penninvenytys, lapsen korvatulehduskierteet ja väsymys... se ei kiinnosta. Mutta meidän vapaa(t) viikonloppu ehkä kerran, pari vuodessa, saa naapurit innostumaan. Se nostattaa "tietävän" hymyn naapurin iskän kasvoille; "Kas, naapurin yyhoo lähtee baanalle."
Tiesitkö, minä en ole sen huonompi ihminen kuin sinäkään!? Minä elän lapseni kanssa kaksin, mutta se ei tee minusta epäonnistujaa!
Tiesitkö, että minä teen kaiken itse; vaihdan lamput, avaan tukkeutuneen viemärin, maksan laskut!?
Mikä minun elämässäni tekee siitä julkista riistaa?
torstai 16. kesäkuuta 2011
Mitä Vittuu Sitte?
Mitä vittuu sitte? Mitä vittuu sitte, jos kaikki o paskaa? Mitä sitte, jos mua ei vaa jaksa kiinnostaa! Mua ei ny vaan kiinnosta. Ja sekös ny vittu muita vaa vituttaa!
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Kaikki Muut - Miksi En Minä?
Kaikki muut haaveilevat suuresta rakkaudesta. He haaveilevat prinsessahäistä, omakotitalosta, parista mukulasta ja koirasta - ja ihanasta miehestä. Ne kaikki muut osaavat jopa arvostaa "saavutustaan". Ne ovat onnellisia. Niiden FB-päivitykset hehkuvat onnea, antavat kuvan kuinka kaikki on hyvin. Ehkä se talokin tulee maksettua joskus... viimeistään eläkkeellä maksetaan se viimeinen lainanlyhennys.
Mitä teen minä? En haaveile, arvosta. En tee yhtään mitään. Olen jämähtäneenä paikalleni. Tuijotan eteeni ja pelkään. Ansa. Ei ulospääsyä, ei pakotietä. Vankila. Elinkautinen. Ei armahdusta, ei ehdonalaista.
Tässä tämä. Ei enää mitään.
Mitä teen minä? En haaveile, arvosta. En tee yhtään mitään. Olen jämähtäneenä paikalleni. Tuijotan eteeni ja pelkään. Ansa. Ei ulospääsyä, ei pakotietä. Vankila. Elinkautinen. Ei armahdusta, ei ehdonalaista.
Tässä tämä. Ei enää mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
