Ei Mitään Sanottavaa

Miksi minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa? Miksi minä en edes enää yritä? Miksi minä en sano mitään...?

Etkö ihmettele?

Etkö kuule hiljaisuutta? Etkö kuule hiljaisuutta, joka suorastaan huutaa!?

Hiljaisuus on pahempaa kuin sanat. Hiljaisuus tappaa.

Kuulitko?
Kuuletko?

Hiljaisuus aloitti jo.

Minä Huudan - Sinä Et Kuule

Minä huudan, mutta sinä et kuule. Minä huudan - kukaan ei kuule. Huudan sisääni. Niin kovaa, että minuun sattuu. Olen fyysisesti kipeä. Huudostani. Kivustani. Ahdistuksestani. Eikä se lopu. Se vain jatkuu. Ahdistus.

Kuinka paljon ja kuinka pitkään rauhoittavia voi syödä? Jos on niin paha olla, että muuten ei jaksa elää... riittääkö se syyksi? Mikä on oikea syy ottaa rauhoittava, helpottava pilleri?

Unet ovat painajaisia. Niissäkin huudan. Kovaa eikä kukaan kuule. Ja minä kuolen - niissä unissa. Jatkuvasti. Toistuvasti. Kuolen. Kuolen. Kuolen.

Veronika Päättää Kuolla

Paulo Coelho: Veronika Päättää Kuolla.

Luen kirjaa ja haluan pitää siitä. Hentoisen tarinan sivuista löydän oivaltavia asioita. Kuitenkin jotain jää puuttumaan enkä löydä ns. itse Veronikaa. Harmi.

Mutta jotain jäi silti... jos minulla olisi elinaikaa jäljellä viikko tai kaksi, mitä tekisin? Vihapuhelut ja -teot unohtaisi "automaattisesti" ja jäljellä jäisi puhdas rakkaus. Todennäköisesti halu elää heräisi uudelleen. Tuntisinko lopun tullessa katkeruutta vai hyväksyisinkö väistämättömän kohtaloni?

Moni ihminen hehkuttaa löytäneensä kirjan avulla/ansiosta tjsp. halun elää. Minäkin haluaisin löytää sen. Tajuan niin vahvasti tekeväni väistämättömästi itselleni pahaa. En kuitenkaan osaa lopettaa. Jatkan tätä syömishäiriötäni enkä osaa enää lopettaa...


Uusi versio: Karoliina Päättää Kuolla.