Miltä anorektikko oikeassa elmässä näyttää?
Oikeassa elämässä hän ei ole kaunis, catwalkilla kävelevä, upeasti meikattu & stailattu vaateripustin. Hän ei näytä hennolta, eteeriseltä, silosääriseltä ja kauniilta. Hän ei edes ole kovin energinenkään.
Tosielämässä hänen katseensa on pälyilevä ja hän välttelee ihmisiä. Ja samalla hän kuitenkin huomaa kaiken. Huomaa ja luulee huomaavansa. Lisää omia huomioitaan päähänsä ja muodostaa niistä oman pienen todellisuuteensa. Todellisuuden, joka ei kuitenkaan ole todellinen. Anorektikon iho ei ole sileä ja pehmeä. Se on kuiva, hilseilevä, kovakin. Karvoja. Ällöttävää. Ne taas "kunnollinen" anorektikko repii pois. Samalla ironia kumpuaa taas esiin... eihän sillä oikeastaan ole väliä, koska ei ole poika-/miesystävää. Rinnat? Mitkä rinnat? Anteeksi vain, mutta jos AA70-rintaliivien täytteet ovat joidenkin mielestä rinnat -kiitos. Rinnat ovat kuivat, ruttuiset -minä näytän surkealle.
Tiedän.
Vaaka on silti paras ystäväni ja viholliseni. Tuijotin peilistä surkeaa vartaloani ja pohdin jalkojani. Ne on saatava vielä surkastumaan. Eihän muu sana kuvaa minua tällä hetkellä paremmin kuin surkastunut. Surkastua. Surkastuu. Surkastunut.
Miksi minä teen tätä itselleni? Mikä ajaa minua tähän? Milloin tämä loppuu? Loputtomasti kysymyksiä eikä vastauksia näy. Edes yksi vastaus, yksi eteeni viskattu heikosti elävä toivo. Ottaisin sen ja pitäisin siitä huolta. En tappaisi sitä nälkään. Vai tappaisinko sittenkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti