Kuinka vaikeaa?

Kuinka vaikeaa sinun on ottaa minut syliin, kun itken? Mitä sinä pelkäät? Kyyneliä vai tunteita... Lohduttaisit, sanoisit jotain. Pitäisit lähelläsi. Muuta en vaadi.

Kyyneleet ja itku eivät ole paha asia. Ne puhdistavat.

You Said You Love Me

How much love do I need?
- Limitless.

I can't live like this. I do know you love. But my mind can not believe it... I am suffering. Every fucking day is disaster. I cry, I cry for help. You don't understand. You think I am just a little girl who wants to be noticed. I am not. I am a big girl who is suffering... a girl who has so much pain inside. I have been hurt away many times - too many times.

What Is Love?

The Hymn To Love - Apostle Paul (Corinthians First Epistle -Chapter 13)

Chapter Thirteen of St. Paul's First Letter to the Corinthians

If I speak in the tongues of men and of angels,
but have not love,
I am a noisy gong or a clanging cymbal.

And if I have prophetic powers,
and understand all mysteries and all knowledge,
and if I have all faith, so as to remove mountains,
but have not love,
I am nothing.

If I give away all I have,
and if I deliver my body to be burned,
but have not love,
I gain nothing.

Love is patient and kind;
love is not jealous or boastful;
it is not arrogant or rude.

Love does not insist on its own way;
it is not irritable or resentful;
it does not rejoice at wrong, but rejoices in the right.

Love bears all things,
believes all things,
hopes all things,
endures all things.

Love never ends;
as for prophecies, they will pass away;
as for tongues, they will cease;
as for knowledge, it will pass away.

For our knowledge is imperfect and our prophecy is imperfect;
but when the perfect comes, the imperfect will pass away.

When I was a child,
I spoke like a child,
I thought like a child,
I reasoned like a child;
when I became a man,
I gave up childish ways.

For now we see in a mirror dimly,
but then face to face.
Now I know in part; then I shall understand fully,
even as I have been fully understood.

So faith,
hope,
love
abide, these three;
but the greatest of these
is love.

I don't know if I believe in God. I want to. Then there would be (some) hope. Hope for something better to wait. Eternity? I don't know. I just so want to believe also in love... something so pure, true etc. And if something like this is said in bible, maybe there is God after all. Is there?

Behind all my pain, sorrow and tires... hope? Do I see the sun (metaphor)... finally...??

Onnen Kahle Kultainen

Jos onni pitää kahlita, onko se silloin onnea? Eikö onni & rakkaus ole kuin elohopea - puristat sitä ja se livahtaa pois. Mutta jos pidät sitä kämmen auki, se pysyy siinä - ikuisesti.

Miksi toinen ihminen pitää kahlita? Eikö meidän usko rakkauteen enää ole riittävää? Vai onko aina ollut näin? Pelkäämmekö menettävämme ihmisen, jota rakastamme? Itsekästä rakkautta. Ehkä aidointa ja puhtainta rakkautta, on rakkaus omaan lapseen. Se on ehdotonta, avointa, luottamuksellista ja täydellistä. Saako sellaista vieraan ihmisen kanssa, parisuhteessa? En usko. Kuuluisiko saada? En usko.

Jos minä profeteerata taitaisin ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, eikä olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi.
Rakkaus on täydellisyyden side.
Ap. Paavali.

Onko elämän tarkoitus rakkaus? Mutta ensin pitäisi osata rakastaa itseään - jos ei osaa rakastaa itseään, osaako rakastaa toista ihmistä...?

Mokoma

Mokoma: "tahtoo henkeni paeta minusta"

En oikein ymmärrä mitä olen tehnyt. Mennyt tekemään. Ei eilisestä enempää... En tiedä onko valitsemani suunta oikea. Entä jos valitsin väärin? Onko nyt myöhäistä perua? Perääntyä.

Jos haluaisin paeta, voisinko tehdä sen?

Joku Raja

"En tarkoittanut pahaa vaikka ehkä niin sanoinkin..."
Mokoma: Huomenaamu

En tarkoittanut loukata. En tarkoittanut mitään... en halunnut loukata. En vain osaa elää niinkuin normaalit ihmiset. En tunne tunteita niinkuin kuuluisi. Haluaisin nii-in kovasti tuntea. En haluaisi lähteä, jättää tätä kaikkea. Haluaisin tuntea, rakastaa. Olen niin pahoillani. Haluaisin pysyä tässä, etsiä tunteita sisältäni. Tiedän, että ne ovat siellä. En vain löydä niitä - ne ovat kadonneet johonkin. Piiloutuneet.

Tiedän (järjellä), että defenssit ovat päällä. En vain saa suojamuurejani murenemaan. Voit yrittää - en ota vastuuta mahdollisista tapahtumista. En ota vastuuta myöskään, jos sinuun sattuu. Oma kipuni ei ole mitään. Olen niin tottunut siihen. Kipu ei ole mitään. Se on rehellinen tunne. Tunne, jonka voi tuntea. Esimerkiksi migreeni on rehellinen tunne. Sydänsuru? Urbaanikaupunkilegenda se on. Puhdasta paskaa. Näytä minulle mittarilla mitattu sydänsuru ja uskon siihen. Muussa tapauksessa rinnastan sen hölynpölyyn. Katkennut käsi, lohjennut hammas. Ah, niin todellisia. Rakkaus? Paskaa. (turhaa? siitä en tiedä. jotkut rakastavat ja tuntevat)

Eikö Tämä Jo Lopu?

Milloin tämä loppuu? Tämä tunne, että en riitä. Miten saisin hetken rauhan? Haluaisin vain nauttia rakkaudesta ja siitä tunteesta. En vain osaa... Yritän niin kovin pysyä tässä hetkessä! Varon sähläämästä. Varon niin kovasti koko ajan. Joka päivä. Ja sitten ne tunteet ja pelot tulevat öisin. Unissa sekoilen, teen pahoja, satutan toisia - henkisesti. Aivan kuin en ansaitsisi onnea todellisuudessa.

Päivät ovat pidempiä kuin yöt. Haluaisin ryömiä peiton alle ja piiloutua. Piiloutua itseltäni. Teen aikatauluja ja toimin niiden mukaan, ilman ajatuksia ja tunteita. Tiedän, että rakastan ja silti pelkään. En vain osaa olla normaali!

Kumpi on pahempi: melu vai rauha? Melussa ei kuule omia ajatuksia. Omassa rauhassa ne ajatukset tulevat. Eivät jätä rauhaan. Ajatukseni alkavat kiertää ja haluavat tuhota kaiken. Kaiken.

Pelasta minut! Pelasta minut itseltäni!

Diapam.