"En tarkoittanut pahaa vaikka ehkä niin sanoinkin..."
Mokoma: Huomenaamu
En tarkoittanut loukata. En tarkoittanut mitään... en halunnut loukata. En vain osaa elää niinkuin normaalit ihmiset. En tunne tunteita niinkuin kuuluisi. Haluaisin nii-in kovasti tuntea. En haluaisi lähteä, jättää tätä kaikkea. Haluaisin tuntea, rakastaa. Olen niin pahoillani. Haluaisin pysyä tässä, etsiä tunteita sisältäni. Tiedän, että ne ovat siellä. En vain löydä niitä - ne ovat kadonneet johonkin. Piiloutuneet.
Tiedän (järjellä), että defenssit ovat päällä. En vain saa suojamuurejani murenemaan. Voit yrittää - en ota vastuuta mahdollisista tapahtumista. En ota vastuuta myöskään, jos sinuun sattuu. Oma kipuni ei ole mitään. Olen niin tottunut siihen. Kipu ei ole mitään. Se on rehellinen tunne. Tunne, jonka voi tuntea. Esimerkiksi migreeni on rehellinen tunne. Sydänsuru? Urbaanikaupunkilegenda se on. Puhdasta paskaa. Näytä minulle mittarilla mitattu sydänsuru ja uskon siihen. Muussa tapauksessa rinnastan sen hölynpölyyn. Katkennut käsi, lohjennut hammas. Ah, niin todellisia. Rakkaus? Paskaa. (turhaa? siitä en tiedä. jotkut rakastavat ja tuntevat)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti