Katselin eilen käsivarsiani ja näin ne paksuina, pulleroina, taikinaisina käsivarsina. Jonkin ajan päästä huomasin ne kauempaa ihan ok käsivarsiksi. Jokainen hetki, päivä, on taistelua todellisuuden ja vääristyneen mielen kanssa.
Psykiatri kehotti hyväksymään tosiasian: elän ikuisesti anoreksiani kanssa. En siis koskaan ole yksin. Ironisen lohduttavaa.
Note to myself:
Olen liian lihava sairastamaan anoreksiaa. Minä olen liian lihava, tällä hetkellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti