Mitä elämässäni tapahtuu? Mitä elämäni on?
Jonkun mielestä elämäni on ihanaa. Toinen taas kadehtii minua. No, olenkin kuulemma saanut niin paljon. Minullahan on "kaikkea".
Tervetuloa hetkeksi elämääni. Tervetuloa elämään minun elämääni. Kokeile sitä päivä. Jos kestät päivän, ota vielä toinen. Mielellään annan sinun kokeilla vaikkapa viikon elämääni. Jos sen jälkeen vielä kadehdit minua, olet masokisti.
Milloin ihminen lakkaa olemasta masokisti ja lopettaa elämänsä hyödyttömänä? Milloin ihminen lakkaa valehtelemasta itselleen ja myöntää hävinneensä pelin, elämänsä...!?
Vai olemmeko me ihmiset niin säälittäviä otuksia, että uskottelemme satuja itsellemme joka päivä. Joka ikinen hetki. Todennäköisesti. Kuka meistä haluaisi myöntää, että elämä on itseasiassa aika paskaa - elämä on turhaa, kitumista, piinaa, kidutusta.
Voisimmeko myöntää (vihdoinkin) totuuden.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti