Olen niin pihalla elämästä. Pihalla kuinka minun tulisi käyttäytyä. Otan mallia muoti-, kosmetiikka- ja lifestyleblogeista. Ei mitään omaa. Minussa ei ole mitään omaa. Olen kuori. Minua ei ole. Sisälläni ei ole mitään. Vain pohjaton, musta tyhjyys.
Musta tyhjyys ahdistaa, mutta siihen saa lääkkeitä. Diapam, Opamox, Rivatril ja muut helpotuksen tuojat. Ja pihalla olo vain jatkuu. Tulee turtumus. Vapaus. Vapaus tunteista.
Olisi edes anoreksia kanssani. Miss U so much my dear anorexia...
"Ei mun jalkani kanna, kun olen sinun kosketusta vailla.
Eikä henkeni kulje, kun olen sinun kosketusta vailla.
Pelasta mut..."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti