Pohjaton yksinäisyys jatkuu. Tunne ei lähde pois. Liikaa aikaa tuntea ja ajatella. Olen kuin ulkopuolinen elämässäni. Teen mitä pitää, muut haluavat. Edelleen.
En jaksa välittää. Enää. Ei enää. Olen jo luovuttanut.
Välillä tulee tunne, että en haluaisi luovuttaa. Että minun pitäisi taistella. En vain tiedä minkä vuoksi taistelisin. Mitä olisi edessä? Onko mitään minkä vuoksi yrittäisin?
Ei minun elämän näin pitänyt mennä... Oli ihan erilaisia toiveita, haaveita. Aikomuksiakin. En tiedä milloin lähti menemään näin pieleen. Surullista. En jaksa enää. Luovutan lopullisesti. Minä epäonnistuin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti