Kaikki muut haaveilevat suuresta rakkaudesta. He haaveilevat prinsessahäistä, omakotitalosta, parista mukulasta ja koirasta - ja ihanasta miehestä. Ne kaikki muut osaavat jopa arvostaa "saavutustaan". Ne ovat onnellisia. Niiden FB-päivitykset hehkuvat onnea, antavat kuvan kuinka kaikki on hyvin. Ehkä se talokin tulee maksettua joskus... viimeistään eläkkeellä maksetaan se viimeinen lainanlyhennys.
Mitä teen minä? En haaveile, arvosta. En tee yhtään mitään. Olen jämähtäneenä paikalleni. Tuijotan eteeni ja pelkään. Ansa. Ei ulospääsyä, ei pakotietä. Vankila. Elinkautinen. Ei armahdusta, ei ehdonalaista.
Tässä tämä. Ei enää mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti